Pihkovan kuvernementti
.png)
Pihkovan kuvernementti (myös lääni, ven. Пско́вская губе́рния, Pskovskaja gubernija) oli hallintoalue Venäjällä vuosina 1796–1927. Sen pinta-ala oli 44 211 neliökilometriä[1]. Asukkaita oli 1 122 300 henkeä (vuonna 1897)[2]. Kuvernementin hallinnollinen keskus oli Pihkovan kaupunki[1].
Pihkovan kuvernementti muodostettiin ensimmäisen kerran vuonna 1772, jolloin siihen liitettiin Novgorodin kuvernementtiin kuuluneet Pihkovan ja Velikije Lukin provinssit sekä Vitebskin voivodikuntaan kuuluneet Väinäjoen (Puolan Liivinmaa) ja Polotskin provinssit. Kuvernementin keskuspaikkana toimi aluksi aluksi Opotška ja myöhemmin Polotsk. Vuonna 1777 muodostettiin Pihkovan käskynhaltijakunta, joka vuonna 1796 muutettiin kuvernementiksi.[3]
Vuodesta 1802 lähtien kuvernementtiin kuului 8 kihlakuntaa, joiden keskuspaikkoina toimivat Holm, Novoržev, Pihkova, Opotška, Ostrov, Porhov, Toropets ja Velikije Luki[1]. Vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan sen asukkaista 94,7 % oli venäläisiä, 2,3 % virolaisia ja 1,0 % lättejä[2]. Tärkein elinkeino oli maatalous[1].
Vuonna 1920 osa Pihkovan kuvernementista liitettiin Viroon. Vuonna 1924 siihen yhdistettiin Vitebskin kuvernementtiin kuuluneet Nevelin, Sebežin ja Veližin kihlakunnat. Kuvernementti lakkautettiin vuonna 1927 ja sen alue liitettiin Leningradin alueeseen.[3]
